1Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: 2"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky? 3Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden? 4Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan. 5Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa, 6jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon. 7Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.¶ 8Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet. 9Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. 10He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään: 11'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä? 12Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä. 13Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa, 14hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko. 15Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä. 16Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan. 17Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon. 18Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt. 19Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'¶ 20Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen. 21Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla. 22Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."¶