1"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! 2Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? 3Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. 4Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? 5Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, 6punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. 7Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, 8niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.¶ 9Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, 10niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; 11sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, 12tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. 13Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, 14niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? 15Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?¶ 16Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? 17Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? 18En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. 19Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, 20jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, 21jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, 22niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. 23Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.¶ 24Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', 25jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, 26jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, 27sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, 28niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 29Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? 30En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. 31Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? 32Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.¶ 33Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, 34säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? 35Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! 36Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. 37Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. 38Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, 39jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, 40niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.¶