1Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.¶
6Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.¶
15He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."¶