1Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan? 2Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut. 3Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä. 4Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne. 5Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle. 6Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki. 7He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen. 8He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta. 9Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-. 10Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? 11Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.¶ 12Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä. 13Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä. 14Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle. 15Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat. 16Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon. 17Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.¶ 18Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi. 19Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää. 20Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä. 21Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi. 22Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa. 23Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.¶