1Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni 2ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon. 3Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. 4Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. 5Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. 6Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. 7Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista. 8Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea, 9ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle, 10ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon 11ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa 12ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta? 13Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni? 14Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."¶ 15Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. 16Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! 17Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. 18Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. 19Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. 20Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea? 21Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa. 22Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin. 23Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.¶