1Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. 2Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa. 3Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? 4Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät. 5Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat. 6He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja. 7Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa". 8Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne? 9Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? 10Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? 11Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.¶ 12Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, 13antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! 14Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä, 15vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. 16Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan? 17Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. 18Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. 19Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. 20Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla, 21ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri? 22Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni. 23Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.¶