1Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. 2Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. 3Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset". 4Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. 5Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: 6aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.¶ 7Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. 8Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. 9Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus. 10Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. 11Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?¶ 12Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. 13Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. 14Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. 15Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. 16Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. 17Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.¶