1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! 2 Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.¶ 3 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, 4 niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? 5 Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; 6 panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: 7 lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, 8 taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. 9 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!¶