1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; virsi; Aasafin laulu. Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeitäsi kerrotaan.
2 "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.
3 Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, pidän minä pystyssä sen patsaat." Sela.
4 "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.
5 Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."¶
6 Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,
7 vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.
8 Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.
9 Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
10 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen; korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.¶