1Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. 2Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. 3Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. 4Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. 5Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. 6Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. 7Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. 8He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. 9Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. 10Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. 11Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?" 12Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. 13Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: 14minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.¶ 15Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. 16Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 17kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. 18Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. 19Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. 20Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.¶ 21Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, 22silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. 23Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. 24Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. 25Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. 26Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. 27Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. 28Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.¶