1Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.¶
3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
5 Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.¶
7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.
9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.
10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.
11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.¶