1Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon". Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati. 2 Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. 3 Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. 4 Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. 5 Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.¶ 6 Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: 7 "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä". 8 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. 9 Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.¶