1Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan. 2Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. 3Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea. 4Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.¶ 5Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin: 6heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi. 7Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle. 8Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani. 9Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista. 10Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.¶