1Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. 2Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" 3Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. 4Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. 5Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. 6Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. 7Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. 8Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.¶ 9Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. 10Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. 11Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. 12Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, 13hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. 14Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. 15Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. 16Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. 17Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. 18Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!¶