1Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. 2Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; 3sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. 4Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. 5Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. 6Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. 7Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; 8vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. 9Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.¶ 10Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. 11Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. 12Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. 13Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. 14Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän 15ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. 16Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. 17Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. 18Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.¶ 19Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. 20Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. 21Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. 22Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. 23Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. 24Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. 25Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. 26Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. 27Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. 28Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. 29Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. 30Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.¶ 31Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, 32hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. 33Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. 34Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. 35Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!¶