1Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? 2Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. 3Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: 4"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. 5Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. 6Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; 7sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. 8Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. 9Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. 10Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. 11Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.¶ 12Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. 13Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. 14Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. 15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. 16Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. 17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. 18Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. 19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. 20Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, 21antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.¶ 22Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. 23Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. 24Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. 25Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, 26kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. 27Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, 28kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, 29kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, 30silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; 31leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.¶ 32Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! 33Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. 34Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! 35Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. 36Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."¶