1Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä. 2Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika? 3Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan. 4Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?" 5Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden. 6Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. 7Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko. 8Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. 9Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.¶ 10Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. 11Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. 12Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. 13Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. 14Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. 15Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. 16Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. 17Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. 18Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. 19Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. 20Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. 21Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. 22Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. 23Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. 24Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. 25Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. 26Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. 27Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. 28Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: 29"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä". 30Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! 31Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.¶