1Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.¶ 2Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.¶ 3Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.¶ 4Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.¶ 5Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.¶ 6Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä. 7Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.¶ 8Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.¶ 9Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.¶ 10Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.¶ 11Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.¶ 12Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.¶ 13Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.¶ 14Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.¶ 15Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.¶ 16Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.¶ 17Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.¶ 18Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.¶ 19Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.¶ 20Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.¶ 21Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.¶ 22Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.¶ 23Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.¶ 24Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.¶ 25Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.¶ 26Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.¶ 27Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.¶ 28Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.¶ 29Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.¶