1Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.¶ 2Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.¶ 3Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.¶ 4Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.¶ 5Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.¶ 6Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. 7Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.¶ 8Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.¶ 9Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.¶ 10Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.¶ 11Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.¶ 12Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.¶ 13Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.¶ 14Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?¶ 15Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.¶ 16Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.¶ 17Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.¶ 18Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.¶ 19Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.¶ 20Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.¶ 21Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.¶ 22Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.¶ 23Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.¶ 24Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.¶