1Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.¶ 2Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.¶ 3Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.¶ 4Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.¶ 5Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.¶ 6Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.¶ 7Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.¶ 8Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.¶ 9Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.¶ 10Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.¶ 11Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.¶ 12Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.¶ 13Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.¶ 14Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.¶ 15Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.¶ 16Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.¶ 17Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.¶ 18Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.¶ 19Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.¶ 20Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.¶ 21Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.¶ 22Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.¶ 23Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.¶ 24Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.¶ 25Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.¶ 26Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.¶ 27Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. 28Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.¶