1Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.¶ 2Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.¶ 3Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.¶ 4Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.¶ 5Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.¶ 6Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.¶ 7Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.¶ 8Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.¶ 9Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.¶ 10Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.¶ 11Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.¶ 12Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.¶ 13Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.¶ 14Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.¶ 15Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.¶ 16Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. 17Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.¶ 18Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.¶ 19Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.¶ 20Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.¶ 21Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.¶ 22Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.¶ 23Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!¶ 24Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.¶ 25Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.¶ 26Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.¶ 27Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.¶ 28Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.¶ 29Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.¶ 30Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.¶ 31Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.¶ 32Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.¶ 33Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.¶