1Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.¶ 2Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.¶ 3Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.¶ 4Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.¶ 5Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa. 6Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.¶ 7Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.¶ 8Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.¶ 9Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.¶ 10Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu. 11Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.¶ 12Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti. 13Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.¶ 14Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.¶ 15Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.¶ 16Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.¶ 17Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.¶ 18Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.¶ 19Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.¶ 20Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.¶ 21Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.¶ 22Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.¶ 23Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.¶ 24Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.¶ 25Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.¶ 26Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.¶ 27Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.¶ 28Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.¶ 29Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.¶ 30Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.¶ 31Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.¶