1Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.¶ 2Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. 3Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.¶ 4Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.¶ 5Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.¶ 6Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.¶ 7Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.¶ 8Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.¶ 9Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.¶ 10Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.¶ 11Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.¶ 12Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.¶ 13Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!¶ 14Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.¶ 15Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.¶ 16Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.¶ 17Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.¶ 18Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.¶ 19Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.¶ 20Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. 21Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.¶ 22Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.¶ 23Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.¶ 24Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan. 25Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.¶ 26Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.¶ 27Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. 28Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.¶ 29Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio. 30Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.¶ 31Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään. 32Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.¶