1 Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
2 "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
3 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
4 "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
5 kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."¶
6 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
7 "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
8 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
9 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
10 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
11 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
12 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
13 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
14 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.¶
15 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
16 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
17 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
18 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
19 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
20 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
21 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
22 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
23 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
24 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?¶