1Job vastasi ja sanoi: 2"Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta! 3Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä! 4Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?¶ 5Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla. 6Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. 7Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. 8Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla. 9Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse. 10Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään. 11Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan. 12Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin. 13Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen. 14Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"¶