1Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 2"Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen. 3Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna? 4Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?¶ 5Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? 6Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. 7Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. 8Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua. 9Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. 10Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut- 11vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut. 12Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki. 13Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa? 14Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'¶ 15Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, 16ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, 17jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?' 18Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo. 19Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä: 20'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.¶ 21Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen. 22Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi. 23Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas, 24viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon. 25Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, 26silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen. 27Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. 28Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. 29Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä. 30Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."¶