1Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi: 2"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa? 3Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä? 4Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'. 5Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan 6ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.¶ 7Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? 8Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää? 9Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri. 10Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää? 11Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin. 12Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.¶ 13Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa- 14mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi- 15silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää. 16Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois. 17Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto. 18Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle, 19asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi. 20Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."¶