1Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille? 2Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit. 3Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä. 4Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen. 5Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin, 6Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä. 7He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä. 8He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla. 9Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan. 10Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa? 11Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas? 12Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä. 13Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä. 14Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa. 15Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket. 16Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon. 17Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven. 18Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs. 19Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa. 20Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä. 21Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs. 22Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat. 23Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.