1Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on. 2Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas; 3Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän. 4Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees. 5Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla. 6Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta. 7Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan. 8Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee. 9Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä. 10Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman. 11Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.