1Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas! 2Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua. 3Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden. 4Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet. 5Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden. 6Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani. 7Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani. 8Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta. 9Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu. 10Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni. 11Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana. 12Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat. 13Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa, 14Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta. 15Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua. 16Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta. 17Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni. 18Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden. 19Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat. 20Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan. 21Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta! 22Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!