1Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia. 2Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä. 3Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään. 4Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi. 5Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä. 6Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon. 7Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta. 8Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon. 9Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee. 10Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee. 11Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo. 12Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä. 13Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla. 14Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa. 15Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen. 16Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat. 17Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää. 18Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa, 19Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein. 20Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat. 21Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin. 22Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen. 23Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu. 24Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä. 25Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä. 26Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa. 27Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä. 28Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.